Heräsin päänsärkyyn puoli yhdentoista aikaan. Sauna rentoutti ja nukuin poikkeuksellisen hyvin ja pitkään, mutta ilmeisen väärässä asennossa. Ja mulla oli taas nälkä, aina nälkä. Laitoin Game of Thronesin audiokirjan puhumaan, sillä vielä en pääse sängystä ylös aamurutiineihin. Jos söisin aamupalan nälkääni, en jaksaisi pestä hampaita enkä tehdä fysioterapeutin laatimia liikkeitä.

Kävin läpi ohjelmaa. Sain kasattua itseni pesemään hampaat ja tekemään fysioterapeutin laatimat liikkeet. Palkinnoksi kaurapuuroa om nom. Asioita olisi hoidettavana. Miksen saa hahmotettua niitä yhtään helpommin, ilman että alkaisi ahdistaa?

Mietin ja tuskailin ammattijärjestön järjestämää illan koulutusohjelmaa. Mitä mä siellä teen. Äh. Peruutin. Työssäkäyvät ne ahkerana pakertaa ja minä vaan väsyneenä haukottelisin. Annoin häpeälle tai ehkä ennemminkin väsymykselleni vallan.

Hoidan noi jutut mm. sossun jatkohakemuksen ja nukun päiväunet ja käyn vertaistuki-illassa. Siellä ainakin osaan tehdä itselleni turvallisen olon.