Tänään iski hirveä itsekritiikki. Katselin ulos kadulle seiskakerroksestani. Vastapuolen ikkunassa oli liikettä ja kurkin sinnekin. Hetken päästä hän oli laittamassa verhoja eteen.

Tuli fiilis ku olisin joku saastanen stalkkeri. Vaikka kattelinki kadulle. Enimmäkseen. 

Piti hetken hokea itelleni et ei se minusta johdu, ihmisillä on rajansa ja se on niiden asia, ja vaikka johtuiskin niin ihan sama. Sain itsetunnon jotenki kolautukselta paikoilleen.

Näin minä ahdistun joka päivä. Verhoista tänään, siitä että kuvittelen että joku kokee että teen heille vääryyttä.