Katoin että tänään on 327:s aamu työttömänä. Valmistuin viime vuoden marraskuussa yliopistosta. Sen jälkeen on ollut jotain pientä virikettä ja kurssia mutta työttömyys se jatkuu vaan.

Tunnelissa ei ole juuri nyt valoa.

Eilen kävin leffassa huomattuani että lahjalippuni on vanhenemassa. Filmin loputtua iski yksinäisyys. Sen käsittelin kävelemällä kotiin ja karjalanpiirakoilla. Valvoin aamuyöhön kunnes silmät rupesivat painumaan kiinni.

Aamulla jaksoin pestä hampaat, illalla kun olin liian nuutunut. Söin loput karjalanpiirakat ja katselin ikkunasta kun ulkona asfalttimiehet tekivät uuden asfaltin. Työmiesten seuraaminen auttoi keskittymään työhön, josta seuraa haluttu tulos. Ahdistus unohtui hetkeksi. Sain idean kirjoittaa ja jakaa työttömän kokemuksia.