Tuntuu kuin kaikki aamut toistaisivat samaa kaavaa.

Herään kahdeksalta, katson wake-up-valon kelloa. Tänäänkin nukuin putkeen noin 6 tuntia. Se ei riitä, ja sittenkään en saa nukutuksi lisää. Pyörin sängyssä kun mieleni käy kierroksilla. Otan ehkä kännykän käteeni ja näprään facebookissa jossa vituttaa kun en halua ottaa yhteyttä ihmisiin, selaan jaettuja artikkeleja ja lopulta Ylen uutisia. 

Koetan rauhoitella itseäni, torkahdan ehkä hetkeksi. Pari tuntia päivää tapettu. En saa itseäni pesemään hampaita tai fysioliikkeitä. Ehkä myöhemmin. Nousen röhnötysasentoon ja otan läppärin syliini. Kirjoitan tämän blogitekstin. Kello on 12.