Tämä on syy johon en ole keksinyt lääkettä.

Meilailen mentorilleni että nyt ei voimavarat riitä työnhakuun, siirretään tapaamista. Hänen roolinsa kun on auttaa minua työnhaussa. Olen pyöritellyt asiaa mielessäni monta päivää, mutta en ole päässyt kirjoittamaan meiliä. Kun asia tulee mieleeni, tämä alkaa käydä jotain kummallista keskustelua syistä miksi ei kannata lähettää meiliä. Minun pitää perehtyä yhden meilin kirjoittamiseen kolmen päivän ajan, jotta tiedän mitä haluan. Muuten tuntuu kuin en ole tehnyt tarpeeksi tarkkaa työtä ja vakuuttunut siitä mitä tarvitsen.

Mitä jos sieltä tulee ei?

Tai jotain muuta? Yritän varautua joihinkin kummallisiin vastauksiin.

Ajatukseni kietoutuu toiseen. Lähetettyäni meilin käyn tori.fi:ssä. Kävin eilen kierrätyskeskuksessa hakemassa vaatekaappia. Sitä ei löytynyt, tämä oli toinen yritys. Tori.fissä näkyy ihan miellyttävä kaappi. Mutta onko se sellainen minkä minä haluan? 

Onko se sellainen, jonka vuokranantaja haluaa? Hän kun on lupautunut maksamaan/ostamaan kaapin asuntoon. Soitanko vuokranantajalle? 

Soitanko myyjälle? Mitä kysyisin? 

Tarkoittaako se sitä että nyt olen varannut kaapin? Entä jos en otakaan sitä? 

Ja mitä hittoa mun pitäis uskaltaa pyytää joku kaveri auttamaan sen kantamisessa asuntoon. Aivan saatanan ahdistava ajatus, entä jos joku sanoo ei? Olenko sellanen joka yrittää vaan hyötyä kavereistaan ja joka ei ole koskaan yhteydessä kuin silloin kun tarvii jotain, vaikka syy on ettei pysty olemaan yhteydessä muuten koska ei keksi mitään sanottavaa? 

Entä vuokranantaja? Mitä hän ajattelee? Soitanko turhaan?

Entä jos jätän soittamatta ja teen päätöksen ja hän ei ostakaan kaappia? Entä jos hän pitää minua tyhmänä kun ostin tuollaisen kaapin?

Kellahdan kyljelleni sänkyyn ja tuhahdan aargh mä en haluu. Pieni annos vihaa kuohahtaa ja saa minut hetkeksi järkiini. Melkein soitan vuokranantajalleni.

Saan meilin mentoriltani, sillä mietin näitä tunnin. Hän sanoo että olisi varmaan ihan hyvä tavata ja jutella.

Apua entä se mitä minä halusin. Olenko nyt kynnysmatto jos suostun hänen pyyntöönsä vaikka olen halunnut jotain muuta? 

Mietin taas soitanko vuokranantajalle.

Tiedän että se olisi ihan hyvä. En vaan pysty kohdata häntä.

Kirjoitan vastauksen mentorille, nähdään maanantaina. Hän toivottaa hyvää viikonloppua, minä en ole tässä tilanteessa osannut ajatellakaan mikä viikonpäivä nyt on. Kun masentaa ja ahdistaa, ajan kululla ei ole merkitystä.

En soita kellekään, lähden kauppaan ja olen ihan vitun ahdistunut, mieli on kuin peltipurkkiin sullottu.