Tällasii mun päivät joskus on. Kävin siis perjantaina ihan kierroksilla :( 

--

Oon kai peitelly kipujani niin syvälle että en oo enää päässy niihin kosketuksiin.

Tuli olo että ei perse, mä en pysty, en voi tehdä näitä arkipäivän asioita, oon niin huono. Tai jotain siihen suuntaan, en enää edes muista koska se tuntuu niin etäiseltä tunnetilaan jossa kirjotan. Mut toi tunne on niin mun arkipäivää. Piti lähtee kauppaan ja en ollu varma et muistaisinko kaikki mitä pitää ostaa. Ahdisti ehdinkö ja onko järkee mennä tänään iltamiin, ehdinkö leipoa ennen sitä.

Purin pahan olon tällä kertaa uudella tapaa. En tahdo, en tahdo, en vittu tahdoaaaarghh.

Sit olinki jo ihan raivo päällä. Niinku et nyt mennään eikä yhtään katota taakse.

Se on ihan törkeen pelottavaa koska en oo kosketuksissa.

Lähin kauppaan ja olin ihan selvillä et nyt tää ja tää. En voinu pysähtyä. Menin vahingossa s-markettiin ku piti mennä Lidliin ja sit käännyin kannoillani koska tiesin et pääsin halvemmal.

Yleensä olisin masentunu ja luovuttanu ja antanu pari euroo periks - mut ei mul oo varaa siihen. Nyt mä vaan olin niin suoraan eteenpäin pois alta kisut ja maahanmuuttajat. Kauhee aggre. Sit mä ostin sen mitä piti ja rupesin siel ajattelee et ei vittu ku jonot meni takaseinälle asti olisko sittenki pitäny ostaa croissantteja ku kaupat ei oo huomenna auki. Ryvin siin vähän aikaa. Lähdin uudestaan menee. Tulin kotiin s-marketin kautta ku ei siel lidlis eikä k-kaupaskaa ollu paria asiaa mitä tarvin. Ostin suklaata ja vedin sen naamaani. Kotona vedin eilisen safkan jämät, sitten avasin tonnikalapurkin, kaadoin eilistä punaviiniä, lisää suklaata mikä piti olla nyyttärimuffinsseihin. KAIKKI SUUHUN NYT HETI PAKKO SYÖDÄ RUAAARGH.

Selasin vähän läppärillä eri sivustoja. Pelasin Bejeweledii. Kuuntelin neljä kappaletta apulantaa. Se tuntu hyvältä, mulla oli raivoa. Raivo hiipu, vaihdoin musiikkia.

Purskahdin itkuun. Itkin ja ihmettelin että mitä nyt tapahtuu. Kirjotin tekstin. Odotan mitä seuraavaks.

Lähen ehkä kauppaan ostaan karjalanpiirakoita jos se jono olis lyhyempi. En ehkä mee iltamiin.

--

No... ainakin opin että kauppaan ei ole syytä mennä jos iskee sama aggre uudelleen. Saapa vaan nähä löydänkö jonkun muun keinon siinä vaiheessa.