Onneks mä oon nyt töissä. Tää on monella tapaa positiivinen asia. 

Tarvitsin työttömyyttä jotta pystyin käsittelemään omia juttujani. Ne on edelleen kesken. 

Töissä oon kuitenkin saanut rytmiä elämään. Nyt on moni päivä sellanen et jaksan pestä hampaat ja tehdä fysioterapialiikkeet. Työttömänä en aina jaksanu.

On syy mennä nukkumaan. Vaikka menee vieläkin aamukahteen. Onneks työt on ollu päivällä.

Mun työ on aika merkityksetöntä. Ainoa mitä siellä saa varsinaisesti aikaan on hyvä mieli itselle ja toisille. Kai se suurin arvo mitä voin antaa on olla hyvä itseäni ja muita kohtaan. Siitä kun on vähän pulaa. Et toinen hymyilee ihan vaan ku on kivaa olla toisen ihmisen kanssa.

Se antaa rytmiä että en enää jää vellomaan niin pahasti pääni sisään omiin ahdistustiloihini. Ja ehkä niistä ahdistustiloistakin on helpompi päästä ulos kun on erilaisia asioita elämässä, ettei tarvi ajatella vain yhtä asiaa.

Mut vittu mä melkein pyörryin maanantaina ku oon ollu jotenkin niin väsyny. Oon aina ollu väsyny ja se pelotti ehkä eniten vaikka viime kerralla jaksoinki. Silloinki väsytti.

Onneks mä oon nyt töissä vaan kaks kuukautta.

AI JOO! HITON HIENOA SUOMI! OLLAAN PÄÄSTY VUONNA 2014 MUKAAN KEHITYKSEN KELKKAAN! 105-92! HOMORUMMUTUS ETENEE!