Jäin joulutöistä työttömäksi tammikuussa. Nyt on siis kohta kolme kuukautta mennyt ilman päivittäistä rytmiä. Asiat on menneet eteenpäin terapiassa, olen oppinut käsittelemään tunteitani moniin asioihin liittyen.

Viimeisen kuukauden aikana kivut on kuitenkin olleet ihan sietämättömiä. Tunne laumaan kuulumattomuudesta ja vaikeus luottaa uusiin ihmisiin- tai oikeammin pitää kehenkään yhteyttä kun heitä ei nää - saa mut tuntemaan itteni todella, todella yksinäiseks. Pelkään, ettei ketään kiinnosta olla kanssani tekemisissä sen syvällisemmin - mitä minulla muka on annettavaa? Olen väsynyt, masentunut ja yksinäinen enkä oikein osaa keskittyä mihinkään.

Esimerkki: Kävin tänään eräässä tukiryhmässä keskustelemassa asioista. Jossain vaiheessa en enää pystynyt keskittymään keskusteluun, vaan omat ajatukset alkoivat mennä eri suuntiin. Yritin päästä keskusteluun mukaan mutta en kokenut tulleeni kuulluksi. Pärjäsin tuon yli ihan ok, mutta jäi yksinäinen olo.

Jatkoa kotona koneella: Laitoin tänään viestiä yhteen ryhmään jolla on samanlaisia keskittymiseen liittyviä ongelmia kuin mulla. Reagoin tosi tosi vahvasti siihen että muut puhui myös samassa ketjussa ja viestiäni ei noteerattu. Toinen viesti kyllä noteerattiin, mutta se ei jotenkin estänyt mua reagoimasta: koin olevani taas todella, todella yksin ja lauman ulkopuolella. Ja vielä kun uskalluin laittamaan eräälle päivällä näkemälleni fb-kaverikutsun ja viestittelimme, mutta hän jätti hyväksymättä. Murskaavaa. Kenelle kertoisin näistä tunteista? HALUAN ELÄÄ mutta pyykkien laittaminen hyllyynkin käy ihan ylittämättömäksi esteeksi. Olen yksin enkä saa elämästä kiinni. Itkin, vollotin, menin sänkyyn makaamaan. 

Kävin läpi ajatuksia itsemurhasta. Hyppäisinkö sillalta, lääkkeet, pistooli. Kuvittelin itseni tippumassa alas siltaa pää edellä ja koin itseni vapaaksi. Kävin läpi mitä muut asiaan sanoisivat kun se heille kerrottaisiin: arkiaamu on kuollut. Voi ei, ja asia olisi kuitattu - en usko, että merkitsen sen enempää.

Tiedostin jossain vaiheessa jälleen että ylireagoin totaalisesti tuohon viestien noteeraamatta jättämiseen, mutta se juuri on ongelma - koen tulevani hylätyksi niin pienistä asioista, vaikka tiedän ettei niissä ole mitään järkeä. Se on se syy miksi en näe mitään muuta tietä ulos.